Nyt oon taas juttelemassa sille fb'ssä, mut en taida uskaltaa kysyä näkemisestä... Pelkään et se ahdistuu tai jotain, jos koko ajan pommitan sitä. Samat pelot kun alkuvuodesta, mut pitäishän mun olla oppinut, että ne on ihan turhia pelkoja... Ylireagoin niin paljon kaikkiin pikkujuttuihinkin, et pelkään koko ajan mitä teen väärin. Mut pitäis yrittää vaan rentoutua ja nauttii tästä kaikesta ihanasta olosta. Niin kauan kun sitä vielä kestää.
Poliaikaan on vielä muutama päivä, mut se jännittää nyt jo ihan tarpeeks. On asioita mitä käydään siellä läpi, ja en saa koskaan puoliakaan sanottua mitä pitäis ja mitä haluisin sanoa. Se tekee siitä käymisestä tosi vaikeeta, ku tiiän jo etukäteen että niin tulee kuitenkin käymään et puolet jää sanomatta. Mut ehkä vielä joku kerta saan sanottua kaiken oleellisen, täytyy vaan uskoa siihen.
Syömiset menee päin helvettiä. Enkä oikeestaan jaksa edes välittää, vaikka pitäis todellakin kun kesä lähestyy koko ajan. Saatan vetää kokonaisen jäätelöpaketin naamaan tosta vaan. Sitte pari leipää ja vähän sitä ja tätä, mitä nyt kaapeista löytyy. Sit on päiviä millon syön pelkkää porkkanaa. Mul menee hermot tähän syömisvammailuun, mutkun ei tästä helvetti pääse ikinä eroon.
voi kunpa osaisinkin auttaa sua jotenkin.. tuttuja tunteita, vähän kaikki tässä tekstissä. mut hei, mä uskon suhun. mä uskon, että vielä jonain päivä pääset eroon esim. tosta syömisvammailusta ja että jonain päivänä pystyt luottamaan ittees tarpeeks ollakses pelkäämättä turhaan. ja jos aika ei paranna haavoja, niin ainakin se haalistaa arpia sen verran, että niiden kanssa pystyy elämään. ota aikaa itselles, ei kaikki tapahdu sekunnissa. se vie ihna hitosti aikaa ja voimia, mut sä oot tarpeeks vahva kestämään sen kaiken. sä oot päässyt jo tänne asti, mieti kuinka vahva sä oikeesti oot.
VastaaPoistaoot tärkeä. paljonpaljonpaljon halauksia!! ♥
Mulla on vähän samanlainen tilanne ton yhen miehen kanssa tällä hetkellä, kaikki aika hänen kanssaan on maailman ihaninta. Sitten kun ei olla yhteydessä tekee mieli laittaa koko ajan viestiä, mutta pelkään että häiritsen ja oon tyrkky + annan ihan väärän kuvan itsestäni enkä haluais sellasta :( Jotenkin tosi ahdistavaa..
VastaaPoistaMä luin sun blogeja muutamia vuosia sitten. Mä en tarkkaan tiedä milloin, koska se aika on muutenki vähän hämärän peitossa. Eka luin vendela-wishiä ja sitä sen rinnalla kirjoitettua runoblogia, ja sittemmin ku vaihdoit nimeä, jatkoin sen toisen blogin lukemista. Vai oisko se ollu sama blogi eri nimellä, en edes tiedä. Mä rakastin sun kirjotuksia. Ne piti mut järjissä. Sä autoit mua aikoinaan tosi paljon, suuntaan ja toiseen. Sit sä teit päätöksen, että haluut kirjottaa ainoostaan suljettua blogia, ja koska mulla ei ollut mitään tunnuksia, se jäi siihen. En ees tiedä, miks koskaan loin niin vahvan tunnesiteen sun blogeihin, mut olin aika haavoittuvainen niihin aikoihin. Joka tapauksessa, mulla on ollu ikävä sun juttuja. Helvetti, nyt kuulostan ihan joltain stalkkerilta. Oon aina välillä käyny tsekkailemassa, josko oisit päättäny palata julkisten blogien maailmaan, etkä tiedä, kuinka ilonen oon just nyt, ku löysin tän. Et oo kirjottanu vähään aikaan, mut toivon, et kirjotat taas joskus.
VastaaPoistaAnyway, halusin vaan kiittää ja toivoo sulle parasta. Oot hieno ihminen. Tai mistä vitusta mä tiedän. Mun silmissä ainaki. Kiitos, tsemppiä.
- S
Voi S, et sä kuulosta miltään stalkkerilta! Kiitos ihan älyttömästi ihanasta kommentista ♥ Mulla on ollut samanlaisia "tunteita" joitain blogeja kohtaan joskus ja myös edelleen, joten ymmärrän täysin mitä tarkotat! Täällä mä olen ♥ tsemppiä sullekkin, vaikken edes tunne sua!
Poista