jos jotain alottaa, ni ei voi alkaa pelkää huomista

Mä mietin vaan sitä poikaa. Yritän olla ajattelematta, mitä enemmän yritän, ni sitä enemmän mä sitä kuitenkin ajattelen... En ois halunnu, että tässä käy näin. Näin muuten sen yhden tytön tässä yks päivä kävelemässä käsi kädessä jonkun toisen pojan kanssa. Ainakaan siis niillä kahdella ei voi olla mitään juttua. Tavallaan huokasin helpotuksesta. Mut ehkä mä oon sit vaan niin hirveä ihminen, ettei se halua olla edes mun kaveri. Oon yrittänyt olla mahdollisimman oma itteni sen kanssa, mut jos se ei kerran riitä sille pojalle, ni minkäs mä sille voin. Tietysti mua on jännittänyt joka kerta kun nähdään tai jutellaan, mut tavallaan se kuuluu vähän asiaan.

Mua vaan suututtaa niin paljon. Mikä mussa on vikana tai mitä mä oon taas tehnyt väärin tässäkin asiassa? Ehkä se meni väärin, että ihastuin siihen poikaan niin palavasti heti alussa. Mun pitäis vaan pystyä unohtamaan se, eikä jäädä roikkumaan tähän ihastukseen. Kyllä mä välillä mietin E:täkin, mut tiedän että se juttu on tuhoon tuomittu loppuelämän ajaks. Ei siitä ikinä vois tulla mitään. E on ihana ihminen sillon, ku se ei oo vetänyt/ottanut mitään, mut valitettavasti se on sen elämä ja se saa tehdä mitä se haluaa.

Mut tää ei ollu tän postauksen aihe, halusin vaan sanoa pari sanaa mun viime aikojen ajatuksista... Tässä postauksessa halusin kuitenkin sanoa teille, ketkä tunnette mut oikeesti, että mun tulevaisuus ja sen tarkemmat suunnitelmat ei kuulu tähän blogiin sanallakaan. Jos oon päässyt vaikka parturi-kampaajakouluun, niin kertoisin siitä kyllä ite jos kokisin asian tarpeelliseks. Puhun ihan siitä syystä mun tulevaisuudesta erittäin ympäripyöreesti, ettei ihan jokainen tuntematon osais yhdistää neelaa muhun. Oon tehnyt sen virheen varmaan tuhat kertaa, että paljastan näissä blogeissa liikaa mun elämästä ja lopulta mut on tunnistettu.

Mulle tulee melko paljon kommentteja tänne blogiin, joissa puhutaan mun tulevaisuudesta, mut valiettavasti en voi julkasta niitä, just sen takia etten halua mua tunnistettavan niiden perusteella. Se olis täysin eriasia jos tykkäisin hirveesti hevosista ja multa kysyttäisiin jotain siitä, niin voisin vaikka vastatakkin, koska hevoshulluja on miljoona muutakin maailmassa. Mut jos mulle sanotaan, että esittele Islantia kun meet siellä käymään, niin en mielelläni niin tekis, koska kovin monetkaan ei pääse käymään Islannissa ja tunnistamisriski nousee about 1000 prosenttiin... Toivottavasti ymmärrätte. Luen kuitenkin kaikki kommentit, mut joudun miettimään tarkkaan mitkä niistä voin julkaista. Ne jutut mitä en halua tänne, kuuluu sinne toiseen blogiin, ja sinne voitte ihan rauhassa kommentoida mitä ikinä mieleen tulee ♥