lauantai 26. syyskuuta 2015

mä en jaksa enää

Mä oon niin kuollut. Makaan kotona sängyllä ja en jaksa edes avata konetta joten kirjotan puhelimella... Näin tänään sitä poikaa koulusta. Ei se musta tykkää, kyllähän mä sen jo tiesin... Mut kuka tyhmä kuvitteli silti et tästä vois tulla jotain? Minä. Pidättelin koko ajan itkua sen jälkeen ku se sano valitut sanansa. Yritin vääntää naamalle jotain hymyn tapasta mut vaikeerta se oli. Mä vihaan itteäni. Se sano ettei mussa oo mitään vikaa, mut paskat. Mussa se kaikki vika on. Kuka musta nyt vois edes tykätä? Aaargh kivaa itsesäälissä pyöriskelyä mut niin se on. Mun mielessä kävi ajatuksia joita mun ei pitäny enää koskaan ajatella. Mä taisin hetken haluta kuolla. Ja viillellä nyt ainakin. Onneks en ollu kotona vaan kaupungilla.

Mä en saa sortua enää mihinkään tälläseen. Mulla on nyt uus elämä ja jos se poika ei halunnut mun elämään kuulua niin minkäs mä sille voin. Kaikkeni yritin ja täasä tulos. Mua suututtaa niin paljon. Miten oon voinut olla niin tyhmä ja typerä ja sinisilmänen? Ehkä mä tästä opin jotain. Älä ikinä rakastu.

Mut nyt mä oon kotona ja täytyy sinnitellä etten tee typeryyksiä. Mä en voi riskeerata kaikkea mitä mulla on nyt. Mun täytyy jaksaa elää. Ei saa menettää elämänhalua. Ei saa satuttaa itteään. Mä toivon että selviän tästä.

2 kommenttia:

  1. Luin blogisi tekstit kerralla läpi ja hämmästyin kuinka pystyin samaistumaan noihin tekstiin. Itselläni ei ole koskaan ollut rohkeutta hakea ammattiapua masennukseen tai mihinkään, minkä vuoksi niitä ei koskaan ole edes diagnosoitukkaan. Mainitsemasi itsesi puukottaminen ajatuksissa on itsellekin todella tuttua ja se on jopa hieman pelottavaa miten paljon sellainen ajattelu rauhoittaa..

    En tiedä sinun ja pojan koko tarinaa, mutta samaistuin silti siihenkin, sillä itse vuoden verran olin kiinni ihmiseen, joka veti maton jalkojeni alta ja luulin etten koskaan voisi, eikä minun koskaan kannattaisi edes rakastua kehenkään. Eikä kukaan voisi edes rakastaa minua. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen löytänyt sen henkilön rinnalleni, jota voin rakastaa ja kuka rakastaa minua (vaikka blogistani näkee kuinka epävarma silti olen tästä kaikesta).

    Jokatapauksessa voimia sinulle jaksaa elää tätä elämää♥

    VastaaPoista