Mä en enää tunnista itteäni. Kun me suudellaan, mä en oo enää mä vaan joku muu. Mä oon jossain ihan muualla. Kaikki on ihan sumussa, unta, epätodellista ja mikään ei oo tapahtunut mulle. Siltä se tuntuu, vaikka tiedän samalla että kaikki on totta. Kaikki on liian totta. Mä oon silti ihan usvassa, missä mikään ei tunnu miltään, kaikki vaan tapahtuu. Vaikka sä sanot musta kauniita asioita, mä en usko sanaakaan. Silti mä olen siinä. Tuntuu että tukehdun.
Mä en tiedä kaduttaako mua vai mistä tää olo tulee. Toisaalta ei kaduta ja toisaalta kaduttaa. En tiiä oliko se väärin vai oikein. Mul on niin tyhjä olo ja samalla kaikki tuntuu niin raskaalta. Tekis mieli huutaa niin kovaa ku sielusta lähtee ja samaan aikaan olla niin hiljaa kun ikinä voi. Mä en vaan tunnista enää itteäni mun elämästä. Tää on jotain pahaa unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti