mitä jos ne näkee?

Haluaisin niin kovasti kirjottaa tän koko tarinan tänne. Oon ihan kunnossa päällisin puolin. Sisältä oon rikki, enkä usko että mua voi enää korjata. Kaikki on ihan pilalla. Mä oon menettänyt jotain, mitä en voi koskaan enää saada takasin. Melkein menetin tulevaisuutenkin. Ei tän vaan kertakaikkiaan pitänyt mennä näin. En kuitenkaan voi tänne kirjottaa mitä on tapahtunut, koska eräs epätoivottu lukija saa muutoin tietää.

Yritin puhua polihoitajalle, mutta se käski vaan kuunnella sydäntä ja syödä jotain. Melkein naurattaa noi sen ohjeet. Ihan ku tälläsessä tilanteessa sydämen kuunteleminen auttais paskaakaan? Kaikki on jo menetetty ja pilalla ja rikki. Tarvisin aivojen siirron, että tästä selvittäis. Sellanen ei kuitenkaan ihan oo mahollista...

Olin melkein neljä päivää syömättä, kun oksettaa tää tilanne. Eilen aloin syömään, ja eilinen meni ihan hyvin vielä mut tänään se on taas mennyt ahmimiseks. Voi kun ei olis töitä niin vois olla vaan syömättä... Mut se ei oo hyvä homma jos töissä käy jotain sen takia etten tahdo syödä. Kuitenkin mun vastuulla on tärkeitä asioita ja mun on pakko keskittyä siihen mitä teen. Viikonloput voin jatkossakin viettää syömättä. Mun on pakko saada tää oksettava olo jonnekkin, ja mä luulen että yks asia mikä vähän edes auttaa, on syömättömyys. Ainakin se tekee mut hetkellisesti onnelliseks.