vaikka kuinka mä koitan pelkoni voittaa et avautuisin, joku toinen kai korjaa mut täältä jo talteen jos oottelen kauemmin

Päätin piilottaa edellisen tekstin. Uskon, että kaikki hyöty on siitä saavutettu mun ja teiänkin osan kannalta. Mä vein saman tekstin polille mun hoitajalle, ja kirjotin siihen vielä vähän jatkoa. Ja uskon, että ne teistä ketkä ehditte lukemaan sen ja kaipasitte jotain vertaistukea tms, niin saitte sitä. Uskon, että se helpotti edes muutamaa (ainakin kommenttien perusteella), että sai huomata ettei oo yksin sen asian kanssa. Ainakin mä toivon niin.

Mutta niinku sanoin, vein sen tekstin polille, ja keskusteltiin siitä sitten eilen. Taino keskusteltiin ja keskusteltiin... Mä istuin suurimmaks osaks hiljaa ja katsoin lasittuneella katseella sitä mun hoitajaa. Ahdisti ja pelottikin mitä se seuraavaks aikoo sanoa. Ei se onneks vähätellyt asiaa, vaan oli aika asiallinen ja vakava. Ei siitä keskustelusta oikein tullut mitään, en ehkä sittenkään ollut siihen vielä ihan valmis. Mutta ainakin se tekstin antaminen oli hyvä alku. Loppuaika puhuttiin jostain ihan muusta. Kauhulla odotan ens viikon aikaa, jos ja kun jatketaan siitä asiasta. Koska se hoitaja sanoi, että "mä toivon että voidaan vielä palata tähän kirjeeseen".

Viime päivät on ahdistanut paljon, eikä syytäkään oo vaikee arvata. Toi teksti/kirje/postaus ahdisti mua todella paljon. Mut uskon, että tää alkuahdistus helpottaa pian. Alkuviikosta viiltely oli tosi vahvasti mielessä jatkuvasti. Kaipasin keinoa hallita ahdistusta, vaikka tiedän ettei viiltely oo paras keino siihen. En kuitenkaan viillellyt, ja oon siitä suhteellisen ilonen, koska kesä on tulossa ja en halua yhtään uusia jälkiä minnekkään jalkoihin tai käsiin vanhojen seuraks.

Tää oli vaan lähinnä tällänen ilmotuspostaus siitä, että piilotin sen edellisen tekstin. Mulla on kaikki ihan okei.

kunnes silmissä sumenee

Sain kerrottua tän viikon poliajalla siitä, mitä tapahtu joulukuussa. Mulla oli se mun toinen "kakkos"hoitaja, koska se toinen sairaanhoitaja oli lomalla. Yritin olla välittämättä siitä, mitä se nyt ajattelee musta, mut se kertominen menikin ihan hyvin. En joutunut osastolle, se tästä nyt oliskin vielä puuttunut. Ootan kyl vähän jännittyneenä, et mitä se mun toinen hoitaja sitten sanoo ens viikolla, tarkemmin sanottuna ylihuomenna. Tuskin sekään mitään ihmeellistä sanoo, jos toi toinenkaa ei paljoa mitää sanonut.

Mut aina kun yks salaisuus paljastuu, toinen ilmestyy tilalle. Mun on pakko alkaa taas laihduttamaan. Ja siitä en kerro polilla, ne vaan huolestuis... Kesään on enää muutama kuukaus, ja mä oon ihan järkyttävä läskikasa. Ahdistaa olla näin iso ja lihava. Siltä musta ainakin tuntuu. Vaikka oon painanut joskus jotain 10kg enemmänkin, ni silti tää paino tuntuu liian isolta. Mut jos noin lähetään ajattelee, ni oon myös painanut 20kg vähemmän kuin nyt. Eikä siitä oo edes niin hirveän montaa vuotta. Mut -20kg tästä olis täydellinen paino, ja muutenkin se on vielä joskus mun lopullinen tavote (niinku aina ennenki... se sama maaginen painolukema). Mut kesään mennessä riittää -15 kiloakin. Kymmenenkin olis jo ihan kiva. Mut pointti oli, että pakko laihtua.

Koulukin jatkuu loman jälkeen taas huomenna. Jännittää ihan superpaljon mennä sinne, kun on taas uus ryhmä ja opettaja. Ja uus ainekkin, jota oon opiskellut viimeks 3 vuotta sitten... Mut ehkä mä selviän. Yritän ainakin parhaani, jos se ei riitä niin sitte ei voi mitään. Pitäis käydä kattoo et onks nettiin tullu jo se viime ruotsin kurssin arvosana. Pelottaa ihan sikana, et siel lukee joku 8 tai 9. Haluisin niin kovasti kympin siitä kurssista. En tiiä uskallanko mennä kattoo sitä.

Loma meni niin hirveen äkkiä. Ahdistaa palata takaisin arkeen. Miten mä taas saan rutiinista kiinni ja miten mä jaksan? Koulukin vie taas niin paljon voimia. Ja sit kun pitää tää laihdutusprojektikin alottaa. Kavereittenki kanssa pitäis jaksaa olla. Oon hirveen väsynytki koko ajan, Meen nukkumaan 8-9 välillä illalla, ja nukun 12h. Silti tarviin päikkärit ja joskus kahdetkin. Eikä se väsymys edes pelkästään johdu lääkkeistä, koska mua väsyttää jo ennenku otan edes iltalääkkeet. Mut parempi nukkua liikaa ku liian vähän.