maanantai 8. helmikuuta 2016

tää ei oo mitään vakavaa

Mä en tiedä yhtään mitä ajatella tai mitä kirjottaa tähän. En uskaltanut toiseen blogiinkaan tätä kirjottaa, tuntuu että tää on parempi paikka tälle asialle. Mut en osaa alottaa tätä mitenkään. Oon tänne blogiin vuodattanut vuosikausia kaiken, ja nyt tulee eteen ongelma josta kirjottamista en osaa edes alottaa. Tai en mä tiedä onko tää edes ongelma? Joka tapauksessa tästä tulee vähemmän salaperäinen postaus ku muut, ja aika erilainen muutenkin, koska mun on pakko saada tää ajatustulva jonnekkin.

Viime viikolla mut pysäytti kadulla eräs mies. Luulin sen kysyvän apua ettei se löydä jonnekkin tai jotain, miks kukaan nyt muuten vaan jonkun randomin pysäyttäis juoksemalla perään ja koputtamalla olkapäähän? Ja miks just minä, kun siellä kadulla oli satoja muitakin ihmisiä. Hän kuitenki sanoi, että oli pakko tulla sanomaan että oon tosi söpö. Olin ihan ihmeissäni, koska ensinnäkin näytin sillon ihan räjähtäneeltä pitkän päivän jälkeen ja toisekseen vaikka olisinkin näyttänyt ihmiseltä ni en silti koe olevani erityisen söpö. Mut tää mies oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä. Siinä me sitten kaiken ruuhkan keskellä kadulla juteltiin kaikenlaista varmaan 10 minuuttia kattoen toisiamme silmiin. Lopuks halattiin ja vaihdettiin numerot.

Meni ehkä pari tuntia, ni se laitto mulle jo viestiä. Juteltiin siinä sitten pari päivää viesteillä ja eilen nähtiin. Mentiin kävelylle ja käveltiinkin aika pitkälle, vaikka aikaa oli rajatusti molemmilla. Välillä se otti mua kädestä kiinni ja käveltiin sitten käsikädessä hetkittäin. Katottiin toisiamme vähän väliä silmiin ja ne katseet oli pitkiä. Se hymyili ja koski mun hiuksia. Piti kättä mun olkapäällä. Istuttiin penkillä auringonpaisteessa veden äärellä. Lopuks se saatto mut junalle ja piti mun molemmista käsistä kiinni. Halattiin ja ollaan senkin jälkeen viestitelty. Se sano mm. että se miettii vieläkin miten hyvältä se tuntu pitää mua kädestä kiinni.

Se kaikki oli niin absurdia, ihan ku jostain rakkaushömppäelokuvasta? Mä en tajua. Ensinnäkin kuka tulee nykypäivänä kadulla sanomaan randomille, että toinen on söpö? Ja mä en usko rakkauteen ensisilmäyksellä, en varsinkaan omalla kohdallani. Tää mies kuitenkin nyt vaikuttaa olevan erityisen ihastunut muhun. Ja mä oon ihan sekasin koska en tiedä mitä ajatella enää mistään.

Mua pelottaa, että se on joku hullu psykopaatti joka metsästää uhreja kadulta ja telkee ne jonnekkin kellariin ja menee metsästää seuraavaa uhria. Kuulostaa erittäin absurdilta toikin, mut musta se on jopa todennäkösempää kuin se, että tää olis jotain rakkautta ensisilmäyksellä? Pelkään uskoa tähän juttuun, koska jos kaikki paljastuukin huijaukseks, niin tunnen itteni ihan saakelin idiootiks. Miks mulle tapahtuis muka jotain tällästä? Siis tää mies on todella mukava ja kiltti, ei ollenkaan mitenkään ällö (paitsi ehkä romanttisesti), sellanen rauhallinen ja asiallinen. Ei oikeestaan mitään muuta pahaa sanottavaa ku se, että mitä ihmettä se näkee mussa?

Voi jos se vaan tietäis, että tässä on toinen hullu, jolla on värikäs (tai oikeestaan aika musta) menneisyys ja tuntuu ettei tulevaisuutta edes ole. En tiiä mitä mä teen. Jos tää on kaikki totta, ja ihan aitoa ja vilpitöntä ihastusta, niin mä en käsitä enää mitään. Muutoin tän on pakko olla joku paha kusetus ja kamala vitsi. En haluis säikäyttää sitä pois, jos se on todella ihan aidosti kiinnostunut, mut mua epäilyttää silti, ja houkuttelis kertoa, että kannattaa varoa mua ja pysyä kaukana.

Mitä mä toisaalta menetänkään, jos vaan katon mitä tapahtuu? Ainut vaan, että jos tää paljastuu huijaukseks, niin mun psyyke ei ehkä välttämättä vielä(kään) kestä sellasta. Kaikki kivat asiat mitä se on sanonu tähän mennessä kääntyy mua vastaan. Jokaikinen positiivinen asia mitä se on maininnut, muuttuu negatiiviseks. Varmaan leikkaan mun kädet irti ku alkaa oksettaa ajatuskin, että se on sanonut jotain niistä. Musta vaan tuntuu niin epätodelliselta tää koko homma. Oonko ainut vai voiks tää teistä muka olla totta? Pyydän oikeesti, että kerrotte mitä mieltä ootte, tuun hulluks ku en voi polillakaan puhua tästä ja en oikein jaksa selittää kaikille kavereillekkaan kun tää on niin pitkä juttu. Helpompi kirjottaa vaan tähän kaikki ja toivoa, että joku ymmärtää. En osaa sanoa muutakaan.

3 kommenttia:

  1. Mitä mä toisaalta menetänkään, jos vaan katon mitä tapahtuu?
    Sanoit oikeastaan itse sen miten mä sua neuvoisin. Menneisyys jättää sut vasta rauhaan kun kohtaat sen. Sillon sä alat hallitsemaan sitä, eikä se enään sua. Se on vienyt sulta jo mahdollisuuksia. Älä anna viedä enään!!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa kyl kieltämättä aika erikoiselta! :s
    Hmm... mä varmaan tekisin niin että pitäisin hetken aikaa matalaa profiilia, en olis siihen yhteydessä enkä vastais sen yhteydenottoihin ja kattoisin että kuinka aggressiiviseks se käy? :o

    VastaaPoista
  3. Toi on kyl totta mitä näissä kommenteissakin on jo sanottu, että mitä menetätkään. Tosin kuulostaa vähän oudolta toi tilanne, olisin ite varmaan vähän varuillani. Toki tee ihan fiiliksen mukaan, vaikee arvioida täältä, vaikuttaako ihminen luotettavalta vai ei. :) Esim jos on joku 50v mies niin en ehkä lähtisi mukaan, mut jos 30v niin sitten ei välttämättä ees paha.

    VastaaPoista